hauvakuume

Niin muahan on vaivannut hauvakuume vaihtelevasti jo jo muutaman vuoden, mutta tän kevään aika se yltyi ihan hirveäksi. Tuntuu, että muilla alkaa keväisin se vauvakuume, mutta siitä vaivasta minä en ole kärsinyt;). Vauvat ei vaan ole se mun juttu. Ennen omia lapsia kuvittelin olevani tosi vauvarakas, mutta äitiys on kyllä avannut silmäni ja olen tajunnut totuuden. Onhan ne vauvat ihania, varsinkin kun ne on omia. Mutta enemmän viihdyn vähän isompien lasten kanssa. Niiden kanssa voi touhuta jo ihan erilailla ja keskustelut on välillä niin ihania ja toisinaan taas hervottomia.

Siis palatakseni siihen hauvakuumeeseen niin, nyt sille on lääkettä, sillä haimme meille tiistaina koiruuden. Se on jo valloittanut meidän sydämet ja täytyy toivoa että kaikki sujuu hyvin. Neiti on aikuinen ja siksi se on  hiukan kuin "koeajalla"  eli  katsotaan kuinka se sopeutuu.

En ole tajunnutkaan kuinka paljon olen kaivannut koiraa! Olemme olleet ilman karvakorvaa melkein neljä vuotta ja olen ollut ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Lapset ovat nyt kasvaneet ja kesän aikana tajusin kuinka sitä aikaa on jo hiukan enemmän. Olen myös lapsien myötä muuttunut todella aamuvirkuksi ja siksi aamulenkitkään eivät tunnu enää niin kauheilta. On ihana nähdä tyttöjen into koiran kanssa ja parasta on kuitenkin kun töistä tullessaan avaa oven ja vastassa on honkkeli pitkäkoipi, joka nauraa hampaat vilkkuen eikä meinaa nahoissaan pysyä:)